Mies koekaniinina

Nythän on niin, että jollain sitä on uusia juttuja ja ideoita testattava. Asumme kahden ja mieheni aikuinen tytär asuu jo omillaan. Kun inspis iskee, on mieheni osa olla koekaniinina. Voin kertoa, että siihen rooliin häntä ei kovin helposti saa ja aikamoinen nahistelu saadaankin aikaiseksi, ennenkuin mieheni käsi lepää omassani. Ja minulla on viila tai sivellin toisessa kädessäni. Uusia kirosanoja joku halukas oppisi siinä sivusta seuraten melkoisen määrän.

Oikeastaan nykyään hän ei jaksa enää kovinkaan paljoa vastustella, mulkoilee niitä jos-katse-voisi-tappaa -ilmeitä ja alistuu osaansa.

Koristeluita voi toki treenata tipeille, mutta mukavampi se on tehdä luonnonkynteen. 

Hankin parafiinihoito tarvikkeet ja kun hetken aikaa oltiin mieheni kanssa keskusteltu isoja kirjaimia käyttäen, mies istui parafiinit käsissä, pyyhe tiukasti käsien ympärille kiepsautettuna. Hoidon päätyttyä kysyin sitten,että miltäs nyt tuntuu? Vastaus oli "Kyllä tästä varmaan akat tykkää". Minä sitten tivasin lisää, että miltä ne kädet nyt oikein tuntuu? Liukkailta, kuulemma. Kyllä hän sitten parin tunnin kuluttua oikein itse vapaaehtoisesti sanoi, että "kyllä nää semmoset pehmeen tuntuiset on". Että ei se varmaan sitten yhtään hullumpi hoito ole.

Ripset olen värjännyt kovan mutinan jälkeen. En ymmärrä kuinka on mahdollista, että väriä putsatetassa juuri hänen silmänsä alkoivat kirvellä, kun yhdenkään asiakkaan silmiä ei ole kirvellyt aiemmin. Kun kummastelin sitä ääneen, mieheni tuskaili ja väitti, ettei naiset kehtaa valittaa. Minäkös siitä tietysti riemastuin ja taas saatiin nahina aikaiseksi.

Kaikenkaikkiaan hän on ollut kyllä oikein kärsivällinen ja onneksi minulle on sattunut mies jolla on itsetunto kohdillaan ja niin jättimäinen ego, että antaa kokeilla itseensä  'akkojen juttuja'.

 Onneksi nuorempi sukupolvi ei vedä enää tiukkaa rajaa sille mitä saa ja mitä ei saa, vaan miehetkin ovat alkaneet hoidattaa käsiään ja ymmärtävät, että kädet on usein katseen kohteena.