Tassuista tarinaa
Blogini Työtä, touhua ja tassuja, on ollut vain työtä. Jospa nyt kertoisin hieman niistä tassuistakin.
Kotonani asuu kolme koiraa, chihuahuaa. Vanhin niistä Seri, täytti 30.05.2019 kymmenen vuotta. Seri rakastaa ihmisiä yli kaiken, koirista se ei niinkään välitä, mutta ihmiset. Serin mielestä parasta ruoan jälkeen.
Vasemmalla Seri, ylhäällä Seri ja Gringo, oikealla Tytti.
Serille otettiin kaveriksi Gringo, silloin vielä pikkuinen pentu. Mielestäni koiralla pitää olla kaveri ja Gringo tuli siis poistamaan Serin kaverin kaipuuta. Paitsi että ehkä olisi kannattanut ensin kysyä Seriltä haluaako se kaverin, sillä se inhosi Gringoa ensi näkemältä. Seri katseli meitä välillä kuin kysyen, että onko tuo pentu täällä vielä pitkään ja voisiko se jo lähteä pois?
Gringo kastroitiin ja kohta sopivasti alkoi Serin juoksu, jolloin se keksi, että Gringo oli oiva rattopoika ja sen myötä ihan mukiin menevä tyyppi. Matami käytti nuorta urosta hyväkseen ja kun touhuun sitten kyllästyi, se otti taas etäisyyttä. Pikaromanssin myötä Serikin alkoi sietää Gringoa.
Gringo on oikea lellipentu, se ei jätä minua hetkeksikään silmistään. Jos se vaan voisi, se olisi aina minussa kiinni. Se on kuin paise pyllyssä. Se on herkkä poika ja aikamoinen vellihousu. Aina valmiina lähtemään lenkille ja sen tavallisimpia istuma-asentoja on tuo kuvassa oleva magnusti-istunta.
Tytti, kolmas koira, on pelastettu huonosta kodista. Se ei saanut siellä ruokaa, joten kasvattaja haki sen pois ja se tuli sitten meille. Tytti on kertakaikkisen herttainen tapaus. Sitä naurattaa aina kaikki, se on aina hyvällä tuulella, eikä oikein mikään saa sitä pahantuuliseksi. Paitsi ehkä se, että juuri kun tyyny on oikein hyvin, joutuu lähtemään lenkille.
Kotonani Luukissa koirat ovat myös salongissani. Ne ottavat asiakkaat vastaan ja sen tehtyään ne saavat namit, menevät nukkumaan ja heräävät, kun olen saanut tehtyä työni.
Elämäni olisi aikaa tylsää ilman eläimiäni. Ne ovat kavereitani ja ihan parhaita tassuterapeutteja.
